Olen aina uskonut vahvasti siihen, että kun panostaa työntekoon ja uskaltaa tarttua haasteisiin, menestys seuraa ennemmin tai myöhemmin. En kuitenkaan tehnyt päätöstä hypätä yrittäjyyteen kevyin perustein – päinvastoin, kypsyttelin ajatusta pitkään. Viimeinen sysäys syntyi kuitenkin siitä oivalluksesta, jonka sain työskennellessäni tekoälyn parissa.
AI:n vaikutukset kulttuuriin ja ihmisiin
Aiemmassa työssäni huomasin, kuinka monet yritykset käsittelivät tekoälyä pelkkänä teknologiana, irrallisina IT-hankkeina ja ominaisuuksina, joita yritettiin väkisin tuoda loppukäyttäjien arkeen. Näissä keskusteluissa keskityttiin jatkuvasti ominaisuuksiin ja teknologiaan, jolloin itse liiketoimintamahdollisuudet ja ihmisten merkitys unohtuivat lähes täysin.
Tuntui, että yritykset olivat jatkuvasti askeleen jäljessä. Eikä ihme, sillä teknologia etenee kovalla vauhdilla ja ihmisten roolia muutoksessa on vaikea hahmottaa oikein. Aloin miettiä, miksi muutosjohtaminen ja yrityskulttuurin merkitys – ihminen – on unohtunut kokonaan, vaikka kyse on isosta disruptiosta, uusista työnteon tavoista, uusista liiketoimintamalleista ja -mahdollisuuksista.
Tämä turhautuminen ja oivallus kypsyivät vähitellen vahvaksi näkemykseksi. Halusin luoda jotain, jossa yhdistyvät syvempi merkitys ja vahva liiketoiminnallinen potentiaali.
yritykset muokkaavat maailmaa
Minua motivoi erityisesti ajatus siitä, että yritykset voivat olla ketterämpiä muutoksentekijöitä kuin yhteiskunnan rakenteet tai poliittiset järjestelmät. Halusin luoda yrityksen, joka olisi paitsi tekijöidensä omistama, myös paikka, jossa hyvinvointi ja ammatillinen kehittyminen ovat aidosti keskiössä. Uskon vakaasti, että kun hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita, syntyy myös hyvää liiketoimintaa. Haluan tehdä töitä eettisesti, läpinäkyvästi ja rohkeasti, kasvattaen yhteistä kakkua yhdessä työntekijöiden, asiakkaiden ja kumppanien kanssa, en vain maksimoida omaa siivuani.
Tämä päätös ei kuitenkaan ollut helppo. Olin hyväpalkkaisessa työssä, ja hyppääminen tuntemattomaan pelotti. Lähtökohtani eivät olleet taloudellisesti vahvat: tulin vaatimattomista oloista ilman merkittävää varallisuutta tai suuria säästöjä. Pelkäsin jopa, että aikaisempi menestykseni olisikin ollut pelkkää sattumaa. Minua kuitenkin rohkaisivat monet lähipiirissäni olevat ihmiset, kuten Kert Kenner ja Oona Kankkunen, jotka tukivat ja kannustivat minua esimerkillään. Myös parturini Disa Kjellman antoi viisaan neuvon: epävarmuuden kanssa oppii elämään, ja yrittäjyyden positiiviset puolet ovat aina lopulta negatiivisia suuremmat.
Näiden rohkaisujen siivittämänä uskalsin lopulta tehdä päätöksen. Asiaa helpotti myös se, että tiesin, ettei minun tarvitse tehdä matkaa yksin. Ensimmäinen vahvistus tästä oli Jouni Manninen, jonka kanssa olin tehnyt jo aiemmin töitä, ja joka lähtikin heti mukaan, kun tilaisuus aukeni. Jo nyt tiedän, että tämä oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.
Jokainen päivä on uusi
Yrittäjyyden matka on vasta alussa, mutta jo nyt olen oppinut enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Olen oppinut, että epävarmuus ei ole vihollinen, vaan jatkuva seuralainen, johon tottuu ja jonka kanssa voi elää sovussa. Olen oppinut luottamaan ihmisiin, yhteiseen tekemiseen ja siihen, että aitous ja rohkeus palkitaan.
Ennen kaikkea olen oppinut, että kun aidosti välittää siitä mitä tekee, mikään haaste ei tunnu liian isolta. Siksi olen yrittäjä.
